Loppukaneetti

Eilen oli aika paneutua projektimme loppuraportin tekemiseen. Olimme jo tapahtuman järjestelyjen alkupuolella miettineet, että sen voisi yhdistää johonkin kivaan ja tehdä päivästä hieman erilaisen. Päädyimme lopulta pitämään koulupäivämme laivalla. Varasimme luokallemme piknik -risteilyn ja palkintona paljosta työstä kevään aikana sisällytimme siihen myös aamiaisen ja buffetin.

Olimme varanneet alkumatkalle käyttöömme neuvotteluhuoneen ja aamiaisen syötyämme vetäydyimme sinne työstämään palautteita vierailtamme ja tapahtumamme puhujilta sekä lopullista raporttia, jotka päätyvät rehtorimme silmien alle.

Olimme saaneet mukavasti palautetta - yli puolet, joille palautekysely oli lähtetty tapatumaa seuraavana päivänä kiitos viestin yhteydessä, oli vastannut kyselyymme. Palaute oli myös hyvää. Kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että olimme onnistuneet tapahtumamme järjestämisessä mainiosti ja että puheenvuoromme edustivat kattavasti eri osa-alueita, jotka täydensivät toisiaan hyvin. Kaikin puolin tunnumme onnistuneen hyvin, joskin joidenkin vieraiden mielestä tapahtuman aikana opiskelijat olisivat voineet ottaa enemmän kontaktia vieraisiin.

Jakauduimme kolmeen pieneen ryhmään, joista yksi koosti yhteenvedon palautteista, toinen teki koonnin itsearvioinneistamme, jotka olimme tehneet hieman tapahtuman jälkeen, ja kolmas kokosi loppuraportin. Näitä väkersimme koko aamupäivän ja kävimme vielä lopuksi yhdessä kaikkien työn tulokset läpi. Saimme kaiken valmiiksi sopivasti Maarianhaminaan saapuessa ja pääsimme miltei heti lopetettuamme työt vaihtamaan laivaa.

Loppumatkan nautimmekin sitten vain laivamatkastamme. Olimme varanneet pöydät buffetin ensimmäiseen kattaukseen, joten alkumatka takaisin Turkuun menikin syödessä noutopöydän herkullisia antimia. Sää oli miltei koko matkan todella kesäinen - taivas harmaantui muutamaksi tunniksi Maarianhaminasta lähdön jälkeen - ja illemmalla pystyimme mukavasti istuskelemaan kannella ja nauttimaan auringosta ennen kuin ilta viileni sen verran, että oli siirryttävä sisätiloihin.

Tuntuu siltä kuin pitäisi keksiä tähän lopuksi jokin hieno ja syvällinen loppulausahdus, mutta runosuoni ei nyt aivan niin suurena pulppua. Joudutte siis tyytymään kommenttiini, kuinka meistä on hienoa että saimme suorittaa tapahtumatuotannon tutkinnon osan näin käytännönläheisellä tavalla. Kevät kului silmänräpäyksessä ja tapahtumamme järjestäminen oli mahtava kokemus, josta opimme paljon. Itse toivon, että RasekoWorks saa vielä tulevaisuudessa jatkoa jossain muodossa 😄

RasekoWorks 26.03.

Tiistai tuli ja tiistai meni. Tammikuun lopusta asti työstämämme aamiaisseminaari tuli ja meni. Parissa tunnissa, jos lasketaan vain itse tapahtuman kesto. Tuntuu hieman hassulta. Ja hyvältä. Saimme toteutettua tapahtuman kunnialla alusta loppuun ja ainakin tiistaina fiilikset olivat hyvät ja vieraat tuntuivat viihtyvän ja pitävän aikaansaannoksestamme.

Kohta se alkaa...

Opettajamme Heidi Ruusumo

Olimme saaneet pääsyn järjestelemään tapahtumaa kirjastoon jo maanantai-iltapäivällä, jolloin kävimme tekemässä mahdollisimman paljon etukäteen ja pitämässä pienet ’kenraaliharjoitukset’ luokkamme oppilaiden pitämien puheiden osalta. Opettajamme Heidi piti avauspuheenvuoron, jota seurasi Jaanan ja Idan ajatukset projektistamme oppilaiden näkökulmasta. Lisäksi Ida toimi juontajana esitellen puhujat vuorollaan. Kolme luokkamme oppilasta Julia, Hermanni ja Ella pitivät vielä lopuksi lyhyet hissipuheet ja näitä kaikkia oli kiva päästä harjoittelemaan ja kokeilemaan paikan päällä Martin salissa.

Muuten maanantain järjestelyt koostuivat pääasiassa tavaroiden roudaamisesta paikan päälle, pöytien järjestelemisestä valmiiksi sekä tietysti tekniikan testauksesta/selvittelystä. Onneksi luokassamme on tietokonevelho, joka pystyi tiukan paikan tullessa loihtimaan asiat toimiviksi. Itselläni ei ole samanlaista taitoa mitä tietokoneisiin tulee, joten minulla ei ole aavistustakaan kuinka pienet kapulat Power Point - esityksemme rattaissa lopulta selvisivät. Suurimman osan aamiaistarjottavista saimme myös säilöön kirjaston keittiön jääkaappeihin, joskin menu muuttui hieman alkuperäisestä. Mm. miniburgerit jäivät pois ja erikoisruokavaliovaihtoehtoihin tuli joitain muutoksia.

Olin suunnitellut pientä ennen h-hetkeä-postausta blogiin maanantaina. Suunnitelmat muuttuivat matkan varrella, kun huomasimme maanantaina kirjastolla että vieraiden nimikylttien reikä, josta klipsu piti ujuttaa läpi olikin jäänyt valmistaessa liian pieneksi. Joten maanantai-illan fiilistelypostaus vaihtui nimikylttien viilaamiseen - kirjaimellisesti!

Tadaa! Ne saatiin korjattua!

Muutama matkasta jäänyt nimikyltti oli silti vielä
muokkausta vailla. Onneksi otin tarvikkeet mukaan.

Tiistaiaamuna saavuimme kirjastolle jo puoli kahdeksaksi. Saimme hommat hyvin käyntiin ja tunti-puolitoista, jonka olimme varanneet kokoamiseen riitti mainiosti.

Paikoin jouduttiin hieman improvisoimaan, mutta mitään täysin katastrofaalista ei tapahtunut eikä mitään ollut unohtunut.

Aamiaispöydästä tuli herkullisen näköinen ja kirjaston aulasta, jossa aamiainen syötiin ennen saliin siirtymistä, tuli myös pirteä.

Ennen kuin huomasimmekaan alkoivat jo puhujamme saapua paikalle, hyvissä ajoin kuten oli sovittu. Jaana ja Raisa kävivät läpi Power Point -esityksen, johon kaikkien materiaalit oli koottu, sekä ohjelmajärjestyksen puhujien kanssa.

Olimme suunnitelleet, että saisimme kaiken valmiiksi viimeistään vartin vaille yhdeksän missä vaiheessa kaikkien tulisi olla paikoillaan ja valmiina ensimmäisten vieraiden saapumiseen. Mikä olikin hyvä, sillä ensimmäiset vieraat saapuivatkin jo varttia vaille.

Kirjastossa on kolme sisäänkäyntiä, joten olimme sijoittaneet
oppilaita vastaan jokaiselle sisääntulosuunnalle.

Valmiina nimikylttien kanssa. 

Aamiainen vaikutti maistuvan ja kun väkeä kerääntyi enemmän, alkoi jo näyttää vilkkaalta. Opettajamme ja osa oppilaistamme, joilla ei ollut muita velvollisuuksia sillä hetkellä, kiertelivät ja juttelivat vieraidemme kanssa aamiaisen lomassa.

Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, saimme paikalle elävää musiikkia. Puoli kymmenen aikoihin Iidan pianonsoitto säesti ihmisten siirtymistä Martinsaliin, jossa saimme aluksi kuulla Iidan musiikkiesityksen.

Puheohjelmassa opettajamme ja luokkamme tervehdysten jälkeen saatiin kuulla laajasti liiketoiminnan koulutuksesta, FabLabista, oppisopimustoimistosta sekä tietysti koulustamme yleensä ja olimme myös saaneet Tukikummit Ry:ltä edustajan esittelemään heidän Kaikille kone-kampanjaansa.

Olimme varanneet tarpeeksi aikaa kaikille ja loppujen lopuksi ohjelma päättyi hieman suunniteltua aikaisemmin, mikä on aina plussaa. Ja kommentit ihmisten tehdessä lähtöään olivat rohkaisevia ja kiinnostuneita, joten olemme aika tyytyväisiä.

Läksiäislahjamme (parkkikiekot) odottamassa vieraita...

...jotka vaikuttivat tyytyväisiltä poistuessaan Martinsalista.

Olimme siistineet aulaa catering-puolen oppilaiden siivotessa samalla aamaisen pois ja ottaneet pienet läksiäislahjamme esiin pöydälle naulakoiden lähelle, joten kaikki oli valmiina kun vieraat alkoivat poistua. Parkkikiekot saivat paljon kehuja (kuin myös nimikyltit) ja eräs vieras totesi heti että muumikiekko joutuu nyt vaihtoon!

Ja sitten se oli ohi...

Poikki ja helpottuneita siitä, että tapahtuma oli valmis ja onnistunut, olimme kaikki ja seuraavana päivänä kuuluikin useampi maininta stressin laukeamisesta kullekin ominaisella tavalla (allekirjoittanut itse sai napata särkylääkkeen ja ottaa kunnon päiväunet!).

Lähetimme seuraavana päivänä kiitosviestit kaikille osallistujille ohessa linkki palautekyselyymme. Nyt odotamme mielenkiinnolla minkälaista palautetta tulemme saamaan, vaikka itse tapahtumasta meille jäi vain hyvä mielikuva. Mutta rakentavaa kritiikkiä on aina hyvä saada ja, jos tästä tulee jokavuotinen projekti, siitä on paljon hyötyä seuraavalle ryhmälle joka suorittaa tapahtumatuotannon tutkinnon osan samaan tapaan.

Puhelinpaniikkia

Tämä viikko alkoi meillä hieman tavallisuudesta poiketen. Kun tavallisesti olemme pitäneet viikkopalaverin ja käyneet läpi mitä kaikkea kenenkin tarvitsee tällä viikolla tehdä, maanantaimme alkoi soittokierroksella yrityksiin, joille olimme lähettäneet kutsun RasekoWorks -tapahtumaamme. Viimeinen ilmoittautumispäivä tekemämme ilmoittautumislomakkeen kautta oli viime perjantaina 15.3. ja koska olimme toivoneet enemmän vieraita kuin mitä ilmoittautuneita oli siihen mennessä tullut, kävimme vielä läpi yritykset, joista emme olleet kuulleet lainkaan.

Monet yrityksistä olivat kiinnostuneita tapahtumastamme, mutta eivät päässeet paikalle kyseisenä päivänä. Totesimme, että erityisesti monille tilitoimistoille ajankohta on hankala näin alkukeväällä, ja tämä on hyvä muistaa jatkossa, koska kiinnostusta oli. Jotkin kutsuistamme olivat eksyneet matkan varrella, usein väärään osoitteeseen - yrityksen asiakaspalvelun sähköpostiin tai toimistolle, joka toimii kokonaan toisesta kaupungista käsin. Mutta kaikesta huolimatta saimme jonkin verran lisää vieraita ja kaikkia kutsuttuja yrityksiä on ainakin yritetty lähestyä vielä puhelimitse.

"Pelaajakorttimme" eli lyhyt esittely puhujista,
joka tulee näkyviin heidän taakseen ruudulle.

Tiistaina pääsimme sitten hieman normaalimpaan päiväjärjestykseen, jonka aloitimme tutulla viikkopalaverillamme. Ida kävi läpi yksityiskohtia catering -puolen opiskelijoiden kanssa. Osa luokasta kokosi puhujiemme materiaaleja yhteen heille tehtyjen "pelaajakorttien" kanssa samaan Power Point esitykseen, jotta esitykset kulkisivat mahdollisimman sujuvasti.

Me aloitimme taas Paulan kanssa Webpropolin kanssa leikkimisen, tällä kertaa palautekyselyn tiimoilta. Suunnitteilla on kysely vieraille, joka lähetetään kiitosviestin yhteydessä sekä toinen kysely opettajillemme, jotka ovat olleet mukana tapatumassa. Itse kiitosviesti kutsuvieraille on myös ollut tehtävälistallamme.

Aloittelimme jo viime viikon puolella oman minuuttiaikataulumme luonnostelua tiistaille ja tällä viikolla sitä alettiin työstämään oikein kunnolla. Viikon päätteeksi jokainen sai oman kopionsa aikataulusta ja tarkoitus olisi, että jokainen tietää sen avulla tiistaina missä kenenkin pitää olla ja milloin ja mitä tekemässä.

Päätimme myös hieman poiketa mahdollisimman paperittomasta tapahtumastamme. Teimme tiivistetyn version kutsusta ja sen saatekirjeestä, joita Hermanni ja Angel ottivat nipun mukaansa torstaina. Eilen (21.3.) pidettiin Rasekon Yritys- ja Rekrymessut, jonne kaksikkomme lähti jakamaan tietoa messuvieraille tapahtumastamme. Menestystä oli mitä ilmeisimmin ainakin jonkin verran, sillä ilmoittautumisia on tullut lisää sitten eilisen!

Musiikkia Martinsaliin

Saamme paikalle elävää musiikkia!

Iida Lahtinen

Olimme ajatelleet, että aamiaisen ja Martinsaliin siirtymisen välillä ja itse seminaarin alussa olisi mukavaa, jos saisimme hieman musiikkia - ikään kuin kutsumaan vieraat saliin ja tekemään olonsa mukavaksi.

Pohdimme ensin, jos olisimme löytäneet koulumme oppilaiden joukosta jonkun musikaalisen ihmisen soittamaan meille, mutta tällä kertaa meitä ei onnistanut. Lopulta kuitenkin löysimme soittajamme oman luokkamme kautta.

Luokkalaisemme Jaanan pianonsoiton taitava tytär Iida lupautui esittämään pari kappaletta seminaarin alkuun Martinsalin pianolla. Hän on opiskellut Naantalin musiikkiopistossa vuodesta 2012 lähtien.

Suunnitteilla on pieni alkusoitto, jonka aikana vieraat voivat siirtyä Martinsalin puolelle ja varsinainen esityskappale, jonka jälkeen seuraa vastuuopettajamme ja luokamme tervehdys vieraille ja hieman ajatuksiamme projektista.

Vain neljä päivää h-hetkeen... Jännittää!

Aamiaispöytä viittä vaille katettu!

Idalla oli tapaaminen catering -puolen opiskelijoiden kanssa maanantaina. He olivat kehittäneet meille ehdotelman aamiaisen ruokalistasta, jonka me kaikki totesimme jo kuulostavan herkulliselta, kun Ida kertoi siitä meille tänään.

Pöytien mallaamista etukäteen.

Alkujuomaksi ruoan seuraksi päädyttiin alkoholittomaan mimosaan. Suolaisiksi syötäviksi tulee riisipiirakoita sitruunaisella munavoilla, kreikkalaisia miniburgereita täytteenä marinoitua kesäkurpitsaa ja munakoisoa ja fetaa, skageneita katkarapu-ranskankermatäytteellä sekä täytettyjä croissantteja täytteinä prosciutto, tomaatti ja basilika. Ja lopuksi saamme pieneksi makeaksi jälkiruoaksi tiramisua.

Leikkaa, liimaa, askartele -hetki.

Melkein kaikki tarjottavista tehdään laktoosittomiksi ja muut ruokavaliot huomioidaan erikseen. Ruokaa on kuuleman mukaan tulossa paljon, mutta se on aina parempi kuin toisin päin!

Suunnitteilla on noutopöytä ruoille ja juomille ja kirjaston omat korkeat seisomapöydät (jotka saavat valkoiset liinat tapahtuman ajaksi) vieraille laskualustoiksi. Catering -puolen opiskelijat tulevat myös hoitamaan tarjoilua tapahtuman aikana sen lisäksi, että hoitavat tietysti tarjottavat paikan päälle ja esille.

Kotimaanapu ja Tukikummit Ry

Päätimme jo projektimme alussa, että haluamme liittää tapahtumaan myös jonkinlaisen hyväntekeväisyystempauksen. Mietimme monia eri vaihtoehtoja, mm. keräystä WWF:lle Itämeren suojeluun, mutta päädyimme lopulta Kotimaanapuun ja Tukikummit Ry:hyn, jotka keräävät varoja auttamaan nuoria, jotka ovat vaarassa syrjäytyä taloudellisen tilanteen vuoksi.

He ovat mukana Kaikille kone-kampanjassa, jonka tavoitteena on ehkäistä nuorten eriarvoistumista digitaalisessa yhteiskunnassa. Kampanjassa hankitaan tietokoneita vähävaraisille nuorille opiskelua varten. Saamme koululle ja tapahtumaan keräyslippaita keräystä varten ja heillä on myös sähköinen keräyslipas käytössä:

Kaikille kone-kampanjan sähköinen keräyslipas









Kotimaanapu auttaa hädänalaisia suomalaisia ja Suomessa asuvia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta. Kotimaanavun kautta voit auttaa joko vapaaehtoistyön tai raha- ja tavaralahjoitusten kautta.

Tukikummit Ry ehkäisee nuorten syrjäytymistä. Tukikummit-säätiö sai alkunsa vuonna 2007 Sauli Niinistön ja Hjallis Harkimon yhteisestä huolesta sellaisten nuorten puolesta, jotka uhkaavat pudota yhteiskuntamme ulkopuolelle.

Lisää Tukikummit Ry:stä ja Kotimaanavusta:
Tukikummit Ry
Kotimaanapu

Rasekon pinkkiä ja pientä paniikkia

Paniikki on ehkä väärä termi vielä tässä kohtaa, ennemminkin kyseessä on jännitys ja stressi kun tapahtuma tuntuu olevan heti kulman takana. Muistutusviestit lähtivät maanantaina ja viimeinen ilmoittautumispäivä on perjantaina! Paniikkiin voidaan siirtyä sitten ensi viikon puolella, kun RasekoWorks on ihan oikeasti "kulman takana".

Aloitimme viikkomme, kuten tavaksemme on tullut, viikkopalaverilla ja teimme taas uuden tehtävälistan itsellemme. Tällä viikolla listalle tuntui kerääntyvän paljon kaikenlaista pientä 'sälää', joiden hoitaminen ei sinänsä vienyt paljon aikaa, mutta koska sitä oli niin paljon, siihen kaikkeen tuntui aina välillä hukkuvan.

Tapasimme myös koko luokan voimin somistajaluokkamme, joka on suunnitellut aamiaisseminaarin ulkonäköä. Koska heillä oli työssäoppimisjakso ja he palasivat kouluun vasta tässä maaliskuun puolella, pääsimme vasta nyt tutustumaan heidän ideoihinsa.

Tiukka aikataulu - pääsemme tiistaina kirjastolle jo puoli kahdeksan, mutta se on silti vain tunti-puolitoista aikaa heidän tehdä kaikki - rajoitti heidän suunnitelmiaan ja mitä he pystyvät tekemään sovitussa ajassa. Olimme kuitenkin tyytyväisiä heidän ajatuksiinsa - graafista, puhtaita linjoja, Rasekon värejä - jotka sopivat hyvin tapahtumamme ilmeeseen.

Väreiksi valittiin siis Rasekon värit, pinkki ja valkoinen. Heillä oli saatavilla pinkkiä mattoa, jota he ajattelivat käyttävänsä aulassa myös pylväissä lattian lisäksi. Pöydät saavat valkoiset, ja muutaman pinkin, huput ja he olivat myös ajatelleet tuoda näytön, johon saisi jotain aiheeseen liittyvää digitaalista materiaalia pyörimään. Ajatus meinasi tosin melkein hautautua ajallisista syistä, kunnes ehdotimme että me voisimme huolehtia näytön paikalle. Somistajamme eivät pääse vielä maanantaina paikan päälle, mutta me pääsemme.

Saimme myös lyötyä ohjelman lukkoon, jonka lisäsin tänne blogiinkin omalle sivulleen. Muokkailin muutenkin hieman Projektipäivyrin RasekoWorks -sivua. Lisäsin sinne joitain asiaan liittyviä linkkejä ja keitä opettajia tulee puhumaan sinne. Myös opiskelijoita tulee puhumaan muutama lyhyessä hissipuheessa opiskelustaan ja Rasekosta. Olimme toivoneet saavamme joitain kolmannen vuoden opiskelijoita hoitamaan homman kotiin, mutta tällä kertaa ei napannut. Puhujat tulevat siis omista riveistämme.

Pääsimme taas leikkimään Paulan kanssa Webpropolilla palautekyselyn tiimoilta. Teimme kyselyn vieraille lähetettäväksi kiitosviestin mukana ja aikomuksena on myös tehdä toinen kysely opettajillemme. Toisella kertaa tehtävä ei ollut yhtään niin hankala kun oli hieman kokemusta aikaisemmasta. Tosin toivoisin (ja muutkin meistä), että siellä olisi jonkinlainen jakamistoiminto. Olisi mukavampi jos muutkin ryhmästä pääsisivät halutessaan katsomaan tilannetta.

Ensi viikolla pääsemme juttelemaan tarkemmin catering-puolen opiskelijoiden kanssa tarjoilusta ja soittelemaan vielä yrityksiin ja kutsumaan heitä tapahtumaamme puhelimitse. Odotamme mielenkiinnolla mitä ensi viikko tuo tullessaan.

Iltapäivä Katjan kanssa

Viime torstaina 28.2. saimme tilaisuuden tulla etäpäivän tehtävänämme kuuntelemaan ja juttelemaan tapahtumatuotannon ammattilaisen kanssa projektistamme. Vietimme iltapäivän Katja Tervahartialan kanssa ja hän kertoi omasta työurastaan tapahtumien tuotannon parissa ja joistain järjestämistään tapahtumista.

Kerrottuaan itsestään, hän pyysi meitä kertomaan omasta projektistamme ja kävimme läpi asioita alusta asti tapahtuman tarkoituksesta narikkalappuihin (emme olleet edes päässeet niihin asti vielä...). Katja nosti esiin mm. markkinoinnin ja näkyvyyden tärkeyden ja puhuimme myös sosiaalisen median käytöstä tapahtuman hyväksi. Katja painotti myös sitä, kuinka nykypäivänä tapahtumien täytyy kaikkien jollain tavalla erottua muista samalaista.

Saimmekin paljon pohdittavaa, ajatuksia ja ideoita juttutuokiomme seurauksena. Erityisesti erottuminen muista jäi mietityttämään. Pohdimme seuraavan maanantain palaverissamme myös roolistustamme tapahtumamme aikana, kuka tekee mitä ja milloin jne. Päätimme lisäksi torstaina päivän päätteeksi etsiä vielä lisää yrityksiä kutsuttavaksi seuraavan päivän etätehtävien ohella, jotta minä ja Virpi voimme lähettää uudet kutsut seuraavana maanantaina.

Lisäksi saimme vihdoin luotua Rasekon Facebook -sivuille tapahtuman projektistamme. Tai siis, yksi koulumme markkinointiviestinnän opiskelijoista oli se, joka sen varsinaisesti teki.

RasekoWorks -tapahtuma Facebookissa

Sähköpostien lähettäminen kaikkine ajoittaisine osoitteiden korjauksineen on muuten yllättävän aikaa vievää puuhaa.

Kutsut lähetetty!

No nyt ne on lähteneet!

Kaivelin viime viikolla etätehtävien lomassa esiin tiedon siitä, miten sähköpostipohjia Webpropolissa muokataan, joten saimme ilmoittautumislomakkeen kuntoon maanantaina. Siitä pääsimmekin sitten saman tien lähettämään kutsuja, johon kuluikin yllättävän paljon aikaa. Tapahtumatuotannon tuntimme oli jaettu maanataille ja tiistaille ja kulutumme molempien päivien tunnit kutsujen lähettämiseen tarkistettuamme jotkin yhteystiedot vielä uudestaan ja varmistaessamme, että kaikki varmasti tuli laitettua saatesähköpostin mukaan.

Noin satakahdeksankymmentä kutsua saimme lähetettyä ja opettajille, joita pyysimme tapahtumaan puhmaan, lähti myös kaikki tiedot ja linkin myös.

Kuuleman mukaan puskaradio toimii myös. Pääsemme juttelemaan tapahtumatuotannon ammattilaisen kanssa loppuviikon etäpäivänämme, josta tulikin sitten lähipäivä. Hän oli kuullut tapahtumastamme ja innostunut ja tulee nyt auttamaan ideoimisessa ja antamaan neuvoja järjestelyissä.

Mikä se on?

Olemme siis suunnitelleet, että tekisimme jonkin pienen lahjan, jonka kutsuvieraat saisivat ottaa tapahtumastamme mukaansa muistoksi. Sitä suunniteltiin tänään nyt oikein kunnolla Fab Labissa ja päästinkin jo prototyyppitasolle, josta sitten siirryttiin suoraan jo tehtailemaan osia.

Kuten näkyy, kyseessä on parkkikiekko. Idea ja suunnittelu on pääpiirteissään luokkamme omaa perua, vaikka saimmekin paljon apua Jenniltä, joka tietää mitä kaikkea Fab Labin laitteilla on mahdollista tehdä. Suunnittelijamme olivat ilmeisen tyytyväisiä tulokseen ja on se kyllä minusta itsestänikin hieno vaikken autoa ajakaan 😄.

Allekirjoittaneella oli Paulan kanssa muuta puuhaa tänään. Kävimme läpi, suunnittelimme ja kirjoitimme kutsuja ja saatekirjeitä, lähetimme koulun markkinointikoordinaattorille lisää tietoa ja materiaalia tapahtumastamme ja painimme Webpropolin kanssa tehdäksemme lomakkeen tapahtumaan ilmoittautumista varten. Itse ilmoittautumislomakkeen tekeminen Webpropolin kanssa sujui melko vaivatta, mutta lopussa jäimme jumiin vastaajalle lähetettävän kuittaussähköpostin kanssa. Emme löytäneet millään mistä olisimme päässeet muokkaamaan Webpropolin sähköpostipohjia sitä varten.

HoReCa-puolen opiskelijat, jotka huolehtivat tarjoilusta aamiaisella, olivat toivoneet vähintään viikkoa ennen tietoa osallistujamäärästä (Idalla oli palaveri heidän opettajansa kanssa aikaisemmin tällä viikolla), joten saimme lukittua viimeiseksi ilmoittautumispäiväksi 15.3. Somistamoon lähtettiin tilaus viime viikon puolella ja saamme kuulla heidän ideoistaan maaliskuun puolella. Heillä on ilmeisesti työssäoppimisjakso helmikuun aikana, joten he eivät ole paikalla tällä hetkellä.

Olimme hieman toivoneet Paulan kanssa, että pääsisimme lähettämään kutsuja nyt ennen hiihtolomaviikkoa, mutta kutsuvieraslistasta puuttuu vielä muutama nimi ja kun ilmoittautumislomakkeemmekin jäi nyt hieman vaiheeseen takkuilunsa takia, joudumme lykkäämään kyseistä tointa vielä hetken. Sovimme yrittävämme selvittää mistä kiikastaa ensi viikolla muiden viikon etätehtävien lomassa.

Laserleikkuri ei sentään jää hyrräämään ensi viikoksi.
Jatkamme siitä mihin jäimme ensi kerralla.

Ensi viikon hiihtoloma on meille aikuisopiskelijoille suunniteltu vietettävän etätehtävien kera, joten aivan vapaata lomaviikkoa emme vietä. Kotoa käsin saamme kuitenkin opiskella, joten:

Hyviä hiihtolomia!🎿

Projekti Messutalo

kirjoittanut Raisa

Opettajamme Heidi Ruusumo oli järjestänyt meille hienon mahdollisuuden osallistua Messutalon rakentamiseen Turun Messukeskuksessa. Meitä opastamaan tulisivat Kati Laituri ja Hanna Leino. Nämä naiset olivat Messutalo projektin alkuun saava voima.

Tiistai 05.02.2019 klo 9.05 tapasin Angelin Raision kirjaston pihalla. Suuntasimme kohti Turun Messukeskusta. Ulkona satoi räntää ja tuuli kylmästi. Onneksi olimme aikaisemmin saaneet tiedon, että Messukeskuksen sisällä saattoi olla kylmä. Ajomatka Raisiosta ei ollut pitkä Turun Messukeskukseen. Itse sekoitin ajoreitin toiseen, jota olen käyttänyt. Angel tuumi myös, ettei osaisi tulla Messukeskukseen linja-autolla.

Saavuimme perille hyvissä ajoin ennen sovittua tapaamista. Saimme auton parkkiin lähelle pääovia. Sitten alkoi sisäänkäynnin D2 etsiminen. Kyseistä sisäänkäyntiä emme löytäneet, mutta kysyvä ei tieltä eksy. Pari nuorta naista kertoi meille miten messukeskuksen sisällä päästiin D-halliin. Jos olisimme etsineet sisäänkäyntiä ulkokautta olen varma, että harhailisimme vieläkin parkkipaikoilla ja rakennusten ympärillä. Olisi ollut kiva, jos parkkipaikalla olisi ollut opastetaulu.

Löysimme viimein tiemme D-halliin, jossa Messutalo sijaitsi. Hallissa työmiehet hääräsivät erilaisten osastojen kimpussa. Suurin osa osastoista oli pahasti kesken. Suuren kylmät hallit odottivat keveiden seinärakenteiden nousua ja näytteilleasettajien tavarat pääsyä paikoilleen katseenvangitsijoiksi messuvieraille.

Messutalo oli 150 m2 kokoinen aidoksi kodiksi sisustettu näyttelyosasto. Messutaloon oli rakennettu eteinen, wc-tilat, kylpyhuone, kodinhoitohuone, työhuone, keittiö ja olohuone. Värimaailma myötäili ruskean eri sävyjä, mukana hieman harmaata ja valkoista. Messutaloon oltiin haluttu tuoda vaikutteita hyggeilystä ja luonnon materiaaleilla sisustamisesta. Käsityön ainutlaatuisuutta haluttiin tuoda reilusti esiin sisustusideoilla ja workshopeilla, jotka rohkaisivat kävijöitä kokeilemaan itse sisustamista esineillä tai tekstiileillä. Messutalon etuosaan oli rakennettu kaksi terassia, jotka stailattiin tunnelmaan sopiviksi. Messutalon ulkopinnat oli rakennettu leveästä valmiiksi maalatusta julkisivulaudasta.

Meidät otti vastaan Kati Laituri. Hän kertoi meille, mitä tänään oli saatava tehtyä ja miten asiat tehtäisiin. Hän esitteli meille Messutalon ja kertoi mitä talon ympärillä tapahtui. Messutalon taakse kerättiin kaikki esineiden kuljetukseen tarvittavat materiaalit. Talon takana oli avointa hallitilaa, jossa sahattiin lautoja, säilytettiin maaleja ja työkaluja. Kaikki tämä tulisi jäämään seinän taakse pois messuvieraiden näkyvistä. Oli todella mielenkiintoista nähdä mitä kulisseissa tapahtuu. Tässä vaiheessa Messutalon rakentamista pääsi vielä näkemään miten paperille suunniteltu kokonaisuus herää henkiin ja miten paljon työtä ja aikaa kokonaisuuden luominen vaatii. Oli hienoa nähdä, että Kati luotti meihin ja siihen, että saisimme työn kunnialla tehtyä.

Meidän tehtävämme oli kuljettaa edellisenä päivänä pakkauksistaan puretut sisustusesineet ja käyttötavarat Messutalon sisään. Meille kerrottiin mihin tilaan mikäkin tavara kuuluu. Meille myös muistettiin kertoa, että osa tavaroista oli todella herkkiä rikkoutumaan. Yhteisellä päätöksellä Angel ryhtyi purkamaan loppuja esineitä suuren mustaksi maalatun metallisen työkaluvaunun päälle.

Minun tehtäväni oli kuljettaa esineet käsissäni rakennusmiesten työpisteiden ja telineiden ohi Messutalon keittiöön. Asettelin esineitä aluksi pitkän keittiön työtason päälle, mutta huomasin hyvin pian tilan loppuvan kesken. Esineitä oli todella paljon ja ne piti asetella niin, että rakennusmiehet pääsisivät vielä viimeistelemään työnsä.

Loppujen lopuksi esineet siirrettiin työtason alla oleviin laatikoihin. Aluksi olimme todella huolissamme siitä, että jos jokin esine rikkoutuu. Rauhallisesti liikkuessa ja muutama esine kerrallaan käsissä kantaen pelko unohtui pian. Koko ajan liikkuessa tilasta toiseen alkoi pian jo tulla kuuma. Päivän tavoite askelmittarin mukaan täyttyi ja meni jopa kirkkaasti yli.

Kun Angel sai kaikki viimeiset laatikot ja kassit purettua oli vuorossa työkaluvaunun siirto Messutalon sisään. Oli selvää, että työ vaati meitä molempia onnistuakseen. Angel otti vaunun etupäästä kiinni ja lähti hiljaa vetämään vaunua kohti messutaloa. Minä seurasin vaunua kevyesti työntämällä takaosasta. Matka ei ollut pitkä, mutta betonilattian epätasaisuus ja muutama mutka matkassa teki liikkumisesta haastavaa. Työkaluvaunun paino ja jäykät pyörät eivät helpottaneet kulkua.

Katin lähdettyä, meitä opastamaan saapui Hanna Leino. Hanna oli alusta saakka todella puhelias ja lämminhenkinen ihminen. Hänen kertoi meille vielä lisää mistä koko messutalo-ajatus oli lähtenyt ja mistä kaikkialta esineitä oli hankittu Messutaloon. Hän kertoi myös ihmisistä, jotka olivat suunnitelleet esineet.

Kiireisen aamupäivän jälkeen ehdimme pitää pienen tauon ja ihastella kaikkia niitä esineitä, jotka olimme kuljettaneet ainakin kertaalleen käsiemme kautta. Esineitä kantaessa ei todellakaan ollut aikaa tai mahdollisuutta jäädä tutkimaan niitä. Esineiden joukossa oli valtava määrä tekstiileitä, erikokoisia tuikkukuppeja, astioita ja ruukkuja. Kaikista esineistä huokui hyggeily.

Hyggeilyn tarkoitus on löytää onnellisuus, mukavuus ja turvallisuuden tunne arjessa. Hyggeily on lähtöisin Tanskasta. Sen tarkoitus on auttaa ihmisiä läpi pimeän vuoden ajan. Hyggeilyyn kuuluu tärkeänä osana sisustuksessa kynttilät, joilla saa helposti luotua tunnelmaa. Tyynyt ja torkkupeitot, joista voi rakentaa turvallisen pesän sohvan nurkkaan. Huonekaluissa suositaan eri puulaatuja ja valaistuksessa vältetään kirkkaita valoja. Valaisimia asetellaan mielellään ympäri tilaa pieninä valoa tuovina pisteinä. Tärkeänä osana on myös yhdessäolo läheisten ja rakkaiden kanssa.

Messutalon sisäseinät oli rakennettu OSB-levystä. Levyt oli maalattu teemaan sopivilla väreillä. Kodinhoitohuoneessa oli samasta levystä tehty työtaso. Lattiamateriaaleina oli käytetty parkettia, laminaattia ja keraamisia laattoja.

Messutalon olohuoneeseen tuotiin iso ja muhkea harmaavalkoinen sohva. Sohva oli valmistettu Hannan tilauksesta. Hän oli päässyt mukaan suunnittelemaan sohvaa Huonekalu Pitulan väen kanssa. Sohvan oli tarkoitus päätyä Hannan omaan kotiin messujen jälkeen. Sohva näytti todella pehmeältä ja kutsuvalta. Olohuoneen lattialla kirjahyllyn alla oli iso kasa tyynynpäällisiä ja torkkupeittoja. Tyynynpäällisiä ja torkkupeittoja oli tarkoitus asetella kutsuvasti sohvan ja makuuhuoneessa olevan sängyn päälle.

Astiat ja koriste-esineet olivat ruotsalaisen Ernst:n mallistosta. Malliston on tarkoitus olla yksinkertainen ja toimiva. Astiat olivat pääasiassa keraamisia tai lasisia. Keraamiset astiat oli viimeistelty lasittamalla pinta tai jättämällä se mataksi. Mukaan mahtui kahvimukeja, pieniä ja isoja kulhoja, erikokoisia lautasia, keraamisia ja lasisia maljakoita, kannuja ja tuikkukuppeja. Keraamisten astioiden ja sisustustavaroiden värit olivat valkoinen, harmaa ja musta. Kaikki nämä värit olivat luonnossa tavattavia eli valkoinen taittoi hieman keltaiseen ja musta harmaaseen. Kalusteita oli saatu lainaksi mm. Pimeästä vintistä. Tanskalaista muotoilua edusti eteiseen aseteltu Dakota-tuoli ja olohuoneen kirjahylly, jotka olivat Moobsin tuotantoa.

Hanna kertoi keränneensä erilaisia materiaaleja luonnosta koko syksyn ja vielä talvellakin. Kaikki ojan pielet ja metsät matkan varrelta oli koluttu läpi etsiessä sopivia materiaaleja. Näitä materiaaleja hyödynnetään Workshopissa, jonka Hanna vetää Flörin Annina Jaala-Myllyojan kanssa. Anninan on tarkoitus tuoda omaa osaamistaan näkyviin sitomalla kukkakimppuja Messutalossa.

Meidän työmme alkoi olla ohi Messutalossa. Monien asioiden yhteensattuma sai meidät lopettamaan hieman ennen kuin oli sovittu. Hanna pahoitteli, että rakennusmiehet olivat jäljessä aikataulusta ja osa huonekaluista ei ollut vielä saapunut. Siispä hyvästelimme Hannan ja lähdimme kotiin. Kaikesta huolimatta päivä oli ollut erittäin onnistunut ja tehokas.