kirjoittanut Raisa
Opettajamme Heidi Ruusumo oli järjestänyt meille hienon mahdollisuuden osallistua Messutalon rakentamiseen Turun Messukeskuksessa. Meitä opastamaan tulisivat Kati Laituri ja Hanna Leino. Nämä naiset olivat Messutalo projektin alkuun saava voima.
Tiistai 05.02.2019 klo 9.05 tapasin Angelin Raision kirjaston pihalla. Suuntasimme kohti Turun Messukeskusta. Ulkona satoi räntää ja tuuli kylmästi. Onneksi olimme aikaisemmin saaneet tiedon, että Messukeskuksen sisällä saattoi olla kylmä. Ajomatka Raisiosta ei ollut pitkä Turun Messukeskukseen. Itse sekoitin ajoreitin toiseen, jota olen käyttänyt. Angel tuumi myös, ettei osaisi tulla Messukeskukseen linja-autolla.
Saavuimme perille hyvissä ajoin ennen sovittua tapaamista. Saimme auton parkkiin lähelle pääovia. Sitten alkoi sisäänkäynnin D2 etsiminen. Kyseistä sisäänkäyntiä emme löytäneet, mutta kysyvä ei tieltä eksy. Pari nuorta naista kertoi meille miten messukeskuksen sisällä päästiin D-halliin. Jos olisimme etsineet sisäänkäyntiä ulkokautta olen varma, että harhailisimme vieläkin parkkipaikoilla ja rakennusten ympärillä. Olisi ollut kiva, jos parkkipaikalla olisi ollut opastetaulu.
Löysimme viimein tiemme D-halliin, jossa Messutalo sijaitsi. Hallissa työmiehet hääräsivät erilaisten osastojen kimpussa. Suurin osa osastoista oli pahasti kesken. Suuren kylmät hallit odottivat keveiden seinärakenteiden nousua ja näytteilleasettajien tavarat pääsyä paikoilleen katseenvangitsijoiksi messuvieraille.
Messutalo oli 150 m2 kokoinen aidoksi kodiksi sisustettu näyttelyosasto. Messutaloon oli rakennettu eteinen, wc-tilat, kylpyhuone, kodinhoitohuone, työhuone, keittiö ja olohuone. Värimaailma myötäili ruskean eri sävyjä, mukana hieman harmaata ja valkoista. Messutaloon oltiin haluttu tuoda vaikutteita hyggeilystä ja luonnon materiaaleilla sisustamisesta. Käsityön ainutlaatuisuutta haluttiin tuoda reilusti esiin sisustusideoilla ja workshopeilla, jotka rohkaisivat kävijöitä kokeilemaan itse sisustamista esineillä tai tekstiileillä. Messutalon etuosaan oli rakennettu kaksi terassia, jotka stailattiin tunnelmaan sopiviksi. Messutalon ulkopinnat oli rakennettu leveästä valmiiksi maalatusta julkisivulaudasta.
Meidät otti vastaan Kati Laituri. Hän kertoi meille, mitä tänään oli saatava tehtyä ja miten asiat tehtäisiin. Hän esitteli meille Messutalon ja kertoi mitä talon ympärillä tapahtui. Messutalon taakse kerättiin kaikki esineiden kuljetukseen tarvittavat materiaalit. Talon takana oli avointa hallitilaa, jossa sahattiin lautoja, säilytettiin maaleja ja työkaluja. Kaikki tämä tulisi jäämään seinän taakse pois messuvieraiden näkyvistä. Oli todella mielenkiintoista nähdä mitä kulisseissa tapahtuu. Tässä vaiheessa Messutalon rakentamista pääsi vielä näkemään miten paperille suunniteltu kokonaisuus herää henkiin ja miten paljon työtä ja aikaa kokonaisuuden luominen vaatii. Oli hienoa nähdä, että Kati luotti meihin ja siihen, että saisimme työn kunnialla tehtyä.
Meidän tehtävämme oli kuljettaa edellisenä päivänä pakkauksistaan puretut sisustusesineet ja käyttötavarat Messutalon sisään. Meille kerrottiin mihin tilaan mikäkin tavara kuuluu. Meille myös muistettiin kertoa, että osa tavaroista oli todella herkkiä rikkoutumaan. Yhteisellä päätöksellä Angel ryhtyi purkamaan loppuja esineitä suuren mustaksi maalatun metallisen työkaluvaunun päälle.
Minun tehtäväni oli kuljettaa esineet käsissäni rakennusmiesten työpisteiden ja telineiden ohi Messutalon keittiöön. Asettelin esineitä aluksi pitkän keittiön työtason päälle, mutta huomasin hyvin pian tilan loppuvan kesken. Esineitä oli todella paljon ja ne piti asetella niin, että rakennusmiehet pääsisivät vielä viimeistelemään työnsä.
Loppujen lopuksi esineet siirrettiin työtason alla oleviin laatikoihin. Aluksi olimme todella huolissamme siitä, että jos jokin esine rikkoutuu. Rauhallisesti liikkuessa ja muutama esine kerrallaan käsissä kantaen pelko unohtui pian. Koko ajan liikkuessa tilasta toiseen alkoi pian jo tulla kuuma. Päivän tavoite askelmittarin mukaan täyttyi ja meni jopa kirkkaasti yli.
Kun Angel sai kaikki viimeiset laatikot ja kassit purettua oli vuorossa työkaluvaunun siirto Messutalon sisään. Oli selvää, että työ vaati meitä molempia onnistuakseen. Angel otti vaunun etupäästä kiinni ja lähti hiljaa vetämään vaunua kohti messutaloa. Minä seurasin vaunua kevyesti työntämällä takaosasta. Matka ei ollut pitkä, mutta betonilattian epätasaisuus ja muutama mutka matkassa teki liikkumisesta haastavaa. Työkaluvaunun paino ja jäykät pyörät eivät helpottaneet kulkua.
Katin lähdettyä, meitä opastamaan saapui Hanna Leino. Hanna oli alusta saakka todella puhelias ja lämminhenkinen ihminen. Hänen kertoi meille vielä lisää mistä koko messutalo-ajatus oli lähtenyt ja mistä kaikkialta esineitä oli hankittu Messutaloon. Hän kertoi myös ihmisistä, jotka olivat suunnitelleet esineet.
Kiireisen aamupäivän jälkeen ehdimme pitää pienen tauon ja ihastella kaikkia niitä esineitä, jotka olimme kuljettaneet ainakin kertaalleen käsiemme kautta. Esineitä kantaessa ei todellakaan ollut aikaa tai mahdollisuutta jäädä tutkimaan niitä. Esineiden joukossa oli valtava määrä tekstiileitä, erikokoisia tuikkukuppeja, astioita ja ruukkuja. Kaikista esineistä huokui hyggeily.
Hyggeilyn tarkoitus on löytää onnellisuus, mukavuus ja turvallisuuden tunne arjessa. Hyggeily on lähtöisin Tanskasta. Sen tarkoitus on auttaa ihmisiä läpi pimeän vuoden ajan. Hyggeilyyn kuuluu tärkeänä osana sisustuksessa kynttilät, joilla saa helposti luotua tunnelmaa. Tyynyt ja torkkupeitot, joista voi rakentaa turvallisen pesän sohvan nurkkaan. Huonekaluissa suositaan eri puulaatuja ja valaistuksessa vältetään kirkkaita valoja. Valaisimia asetellaan mielellään ympäri tilaa pieninä valoa tuovina pisteinä. Tärkeänä osana on myös yhdessäolo läheisten ja rakkaiden kanssa.
Messutalon sisäseinät oli rakennettu OSB-levystä. Levyt oli maalattu teemaan sopivilla väreillä. Kodinhoitohuoneessa oli samasta levystä tehty työtaso. Lattiamateriaaleina oli käytetty parkettia, laminaattia ja keraamisia laattoja.
Messutalon olohuoneeseen tuotiin iso ja muhkea harmaavalkoinen sohva. Sohva oli valmistettu Hannan tilauksesta. Hän oli päässyt mukaan suunnittelemaan sohvaa Huonekalu Pitulan väen kanssa. Sohvan oli tarkoitus päätyä Hannan omaan kotiin messujen jälkeen. Sohva näytti todella pehmeältä ja kutsuvalta. Olohuoneen lattialla kirjahyllyn alla oli iso kasa tyynynpäällisiä ja torkkupeittoja. Tyynynpäällisiä ja torkkupeittoja oli tarkoitus asetella kutsuvasti sohvan ja makuuhuoneessa olevan sängyn päälle.
Astiat ja koriste-esineet olivat ruotsalaisen Ernst:n mallistosta. Malliston on tarkoitus olla yksinkertainen ja toimiva. Astiat olivat pääasiassa keraamisia tai lasisia. Keraamiset astiat oli viimeistelty lasittamalla pinta tai jättämällä se mataksi. Mukaan mahtui kahvimukeja, pieniä ja isoja kulhoja, erikokoisia lautasia, keraamisia ja lasisia maljakoita, kannuja ja tuikkukuppeja. Keraamisten astioiden ja sisustustavaroiden värit olivat valkoinen, harmaa ja musta. Kaikki nämä värit olivat luonnossa tavattavia eli valkoinen taittoi hieman keltaiseen ja musta harmaaseen. Kalusteita oli saatu lainaksi mm. Pimeästä vintistä. Tanskalaista muotoilua edusti eteiseen aseteltu Dakota-tuoli ja olohuoneen kirjahylly, jotka olivat Moobsin tuotantoa.
Hanna kertoi keränneensä erilaisia materiaaleja luonnosta koko syksyn ja vielä talvellakin. Kaikki ojan pielet ja metsät matkan varrelta oli koluttu läpi etsiessä sopivia materiaaleja. Näitä materiaaleja hyödynnetään Workshopissa, jonka Hanna vetää Flörin Annina Jaala-Myllyojan kanssa. Anninan on tarkoitus tuoda omaa osaamistaan näkyviin sitomalla kukkakimppuja Messutalossa.
Meidän työmme alkoi olla ohi Messutalossa. Monien asioiden yhteensattuma sai meidät lopettamaan hieman ennen kuin oli sovittu. Hanna pahoitteli, että rakennusmiehet olivat jäljessä aikataulusta ja osa huonekaluista ei ollut vielä saapunut. Siispä hyvästelimme Hannan ja lähdimme kotiin. Kaikesta huolimatta päivä oli ollut erittäin onnistunut ja tehokas.
